Erilaisuus

Mua alkaa jo pikku hiljaa tympimään ihmisten arvosteleminen toista kohtaan. Oli ihminen millainen tahansa, ja jos se ei suina miellytä niin ei siitä tarvitse kertoa, voit pitää sen arvostelun ihan omassa mielessäsi.
Voit miettiä ihan omalta kannaltasi tämän asian, jos olet sitä mieltä et joku on ruma ja sanot sen sille jollain muotoa, se loukkaa ihan helvetin paljon sitä ihmistä, vaikka se sinusta ei tunnu yhtään pahalta. Mutta mietipä sitten, kun joku sanoo sen sulle , miltä se tuntuu? Ei varmaankaan hyvältä.

Ihmisiä arvostellaan monen asian takia; ulkonäöstä, vaatetyylistä, tyylistä, meikistä, hiustyylistä, musiikkimausta, seksuaalisuuntautumisesta, mielipiteistä ja ihan kaikesta.
Ei ihmiset sille mahda mitään,, jos ne on syntynyt sellaisiksi miksi ne on? Ei kaikkien pidä olla kauniita. Tuntuu kuin maailma olisi joku peliareena jossa kisaillaan kauneudesta.
  Oli tyyli gootti, lissu, emo, fruittari, vaatetyyli värikäs tai tumma, meikki vahva, hiustyyli pitkä, lyhyt, erikoinen, tai musiikkimaku rento tai örinää ja ei täsmää just sun makuun, pitääkö siitäkin aukoo päätään?
  Mielipiteitäkin on erillaisia. Joku tykkää mansikasta joku sitruunasta. Jonkun mielestä dinosaurukset oli olemassa ja joidenkin mielestä ei, joku uskoo raamattuun ja joku ei. Jonkun mielestä jokin asia pitää tehdä niin ja toisen mielestä se ei kuulu tehdä niin. Asioita voi tehdä eritavalla, ei ole yhtä ja ainoaa ratkaisua.
 Ulkonäkö on jokaisen oma asia, ulkonäkö liittyy omaan viihtyvyyteen, jos mielestäsi tyypin ulkonäkö ei oo sulle mieleinen se on itse tyypille hyvin mieleinen, tuskin hän pukeutuisi ja olisi sellainen jos ei tuntisi oloaan viihtyväksi ja omaksi itsekseen, jos meet sanomaan ulkonäöstä jollekkin pahasti tai huomautat jotain, ja kehotat häntä muuttamaan itseään aikalailla sun tyyliseks, kyllä jotkut varmaan tekee niin miellyyttääkseen just sua, mut sitten itse tyyppi tuntee itsensä hyvin feikatuksi ja ei itsekseen.

Joskus myös kerääntyy ryhmiä jotka sitten arvostelee yhdessä joitain tiettyjä tyyppejä. Kun tyyppi kuulee nämä seläntakana puhumiset, kyllä siinä hyvin äkkiä itsetunto laskee, pahimmassa tapauksessa masentuu, erkaantuu kavereista ja sitten on nolife. Surullista semmoinen
Mietippä taas itsesi arvostelun kohteena? Tuntuuko se mukavalta?

Arvostelijoille/kiusaajille:
-Pitäkää ne arvostelut omassa mielessänne.
-Miettikää itse miltä tuntuu olla arvostelun kohteena.
-Onko arvostelussa yhtään mitään järkeä?
-Ennenkuin aukaset suus, mieti miltä se tuntuu kiusatun kohteessa?

Kiusatulle:
-Älä kuuntele arvostelijoita.
-Anna asian mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
-Saat olla millainen haluat, kukaan ei voi sitä päättää, jos tunnet itsesi tyytyväiseksi sellaisena kuin olet, ole vaan!

Onko mahtavaa muka arvostella toisia?
Eikö ihminen saa olla erilainen?
Missä vaiheessa alkaa omatunto kolkuttaa?
Onko kiusaamisessa yhtään mitään järkeä?
Onko mukavaa, kun ajatat jonkun masennukseen kiusaamisellasi?

Kiusaamisesta ei pääse pakoon, joten on vaan hyväksyttävä se, että joillekkin ihmisille ei mene päähän se että pitäisivät turpansa kiinni jos ei jokin asia miellytä.
En väitä etten itse olisi arvostellut tai joutunut arvosteltavaksi.
Oli pakko päästä purkamaan asia jonnekkin, kiitos ja kumarrus jos jaksoitte lukea, tulkaa vaan rohkeesti arvostelemaan jos joku tässä ei nyt miellyttäny sua!

Jokainen elää omaa elämäänsä, ei sitä kannata sotkea! 
Joskus se vielä kostaantuu kiusaajille.

Ja miettikää kysymyksiä ;I

Ja katsokaa tämä video! Järkeviä sanoja tähän aiheeseen (: