maanantai 25. maaliskuuta 2013

100. Ystävyys

Elikkä tää ois nyt 100. postaus. Olisin tehnyt tämän aikaisemmin mutta en ole millään jaksanut/keretä. on ollut niin paljon töitä ja töiden jälkeen kamala väsy. Huomasin tänään et eilen täällä oli käynyt paljon ihmisiä stalkkaamassa ;o Vähän ihmettelin, yleensä täällä pyörii n. 5, mutta eilen oli hurjat 20.

Mutta mennäänpä itse asiaan, ja siirrytään itse asiasta sitten lopussa kolmanteen asiaan ;D

Jos et jaksa lukea pääaihetta, siirry sivun loppu osaan jossa kerron mitä tein vklpna yms. se ei ole kovin pitkä

Elikkä, yksi ystävistäni ehdottin sadanteen postaukseen Ystävyys ja se että miten tutustun yleensä ihmisiin.

Tutustuminen ihmisiin netissä :

Aloitan yleisellä "Hei" sanalla ja sen jälkeen se menee kyselyihin "Minkä ikäinen olet?" "Missäpäin asut?" ja jne. tollasii perus.  TAI sit se jatkuu jollain toisella tapaa, eli jotain ihmeellisiä kommentteja, tiiätte kai?"Olen merimorso jeejee" "Mul on mustikkaherne nenässä" Jotain sinnepäin, sitten lopussa on vasta sillee "Kuka sä ees ooot?!!"
   Kylläkyllä...Sitten joidenkin kanssa vaihdellaan jo numeroita, joidenkin kanssa sitten tutustutaan niin hyvin että uskaltaa vaihtaa.





Se keiihin  tutustun/juttelen, riippuu yleensä ihmisestä millainen hän on ja että miten hän keskustelun aloittaa/tai vastaa.

Jos hän aloittaa juttelun hirveen rivoilla jutuilla, se ystävyys yritys on heti ei, eikä toista mahdollisuutta tule, hän joutuu heti mun mustalle listalle

Jos se on jollain tapaa ärsyttävä tai ahdistava, en vaan pysty juttelemaan hänelle. .Yleensä katson myös ulkonäköä, hyi tuntuu ihan hirveeltä myöntää, mut niin se vaan on!






Jos hän aloittaaa keskustelun hauskasti huumorilla, tai normaalisti, se on hyvä juttu ja ystävyyden siemen kasvaa kasvamistaan! (: Ja loput varmaan tiedättekin c:















Mutta IRL tapaaminen! Se on hieman eriasia kuin netissä, yleensä tutustuminen irl on sitä että kaveriporukassa tutustuu uusiin ihmisiin, ja silloin vaan juttelee, eikä pahemmin kysele ikinä, musiikkimakuja tms. Sillon vaan on ja juttelee.

Mutta jos en ole ennen nähnyt tyyppiä, johon olen tutustunut netissä, jutellut netissä/kännykällä tms. ilman että on irl nähnyt, mä oon iha törkeen hiljanen (välillä/useimmiten). Mä en osaa vaan jutella, se vaan tuntuu niin oudolta, netissä aina mä juttelen kamalia romaaneja ja se toinen ajattelee että puhun todellisuudessakin ihan hirveen paljon, mutta ei se mene niin!:D
Mutta sitten jos oon tuntenut ihmisen vuoden- monenmonta vuotta // oon ollut paljon tekemisessä jokapäivä sen kanssa, silloin puhun ihan kamalan paljon eikä toinen saa puheenvuoroa!


Noniii täs tais olla tää! En ainakaan keksi mitään muuta! Joten mennään asiasta kolmanteen, eli siihen mitä oon tehnyt viikonlopun aikaan!



Elikkä kävin perjantaina katsomassa Mama leffan Elinan kanssa!


Ja naurettiin kurkkumme kipeeks, mm nämä insidet jäi mieleen "Vedän kahvia suoneen" "tasapainottelen muna päässä" :D

Ja viikot edelleen käyn työssäoppimassa 2lk.ssa.
Tänään vedin yhen askarteluista ja sain kehuja :3 Ja ne lapset on oikein ihania! C:

3 viikon päästä olisi näyttö ;s

Ohooi, tuli normaalii pidempi postaus :3


Kommentoikaa ihmeessä ja kertokaa millaisia aiheita haluaisitte jatkossa!

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Erilaisuus

Mua alkaa jo pikku hiljaa tympimään ihmisten arvosteleminen toista kohtaan. Oli ihminen millainen tahansa, ja jos se ei suina miellytä niin ei siitä tarvitse kertoa, voit pitää sen arvostelun ihan omassa mielessäsi.
Voit miettiä ihan omalta kannaltasi tämän asian, jos olet sitä mieltä et joku on ruma ja sanot sen sille jollain muotoa, se loukkaa ihan helvetin paljon sitä ihmistä, vaikka se sinusta ei tunnu yhtään pahalta. Mutta mietipä sitten, kun joku sanoo sen sulle , miltä se tuntuu? Ei varmaankaan hyvältä.

Ihmisiä arvostellaan monen asian takia; ulkonäöstä, vaatetyylistä, tyylistä, meikistä, hiustyylistä, musiikkimausta, seksuaalisuuntautumisesta, mielipiteistä ja ihan kaikesta.
Ei ihmiset sille mahda mitään,, jos ne on syntynyt sellaisiksi miksi ne on? Ei kaikkien pidä olla kauniita. Tuntuu kuin maailma olisi joku peliareena jossa kisaillaan kauneudesta.
  Oli tyyli gootti, lissu, emo, fruittari, vaatetyyli värikäs tai tumma, meikki vahva, hiustyyli pitkä, lyhyt, erikoinen, tai musiikkimaku rento tai örinää ja ei täsmää just sun makuun, pitääkö siitäkin aukoo päätään?
  Mielipiteitäkin on erillaisia. Joku tykkää mansikasta joku sitruunasta. Jonkun mielestä dinosaurukset oli olemassa ja joidenkin mielestä ei, joku uskoo raamattuun ja joku ei. Jonkun mielestä jokin asia pitää tehdä niin ja toisen mielestä se ei kuulu tehdä niin. Asioita voi tehdä eritavalla, ei ole yhtä ja ainoaa ratkaisua.
 Ulkonäkö on jokaisen oma asia, ulkonäkö liittyy omaan viihtyvyyteen, jos mielestäsi tyypin ulkonäkö ei oo sulle mieleinen se on itse tyypille hyvin mieleinen, tuskin hän pukeutuisi ja olisi sellainen jos ei tuntisi oloaan viihtyväksi ja omaksi itsekseen, jos meet sanomaan ulkonäöstä jollekkin pahasti tai huomautat jotain, ja kehotat häntä muuttamaan itseään aikalailla sun tyyliseks, kyllä jotkut varmaan tekee niin miellyyttääkseen just sua, mut sitten itse tyyppi tuntee itsensä hyvin feikatuksi ja ei itsekseen.

Joskus myös kerääntyy ryhmiä jotka sitten arvostelee yhdessä joitain tiettyjä tyyppejä. Kun tyyppi kuulee nämä seläntakana puhumiset, kyllä siinä hyvin äkkiä itsetunto laskee, pahimmassa tapauksessa masentuu, erkaantuu kavereista ja sitten on nolife. Surullista semmoinen
Mietippä taas itsesi arvostelun kohteena? Tuntuuko se mukavalta?

Arvostelijoille/kiusaajille:
-Pitäkää ne arvostelut omassa mielessänne.
-Miettikää itse miltä tuntuu olla arvostelun kohteena.
-Onko arvostelussa yhtään mitään järkeä?
-Ennenkuin aukaset suus, mieti miltä se tuntuu kiusatun kohteessa?

Kiusatulle:
-Älä kuuntele arvostelijoita.
-Anna asian mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
-Saat olla millainen haluat, kukaan ei voi sitä päättää, jos tunnet itsesi tyytyväiseksi sellaisena kuin olet, ole vaan!



Onko mahtavaa muka arvostella toisia?
Eikö ihminen saa olla erilainen?
Missä vaiheessa alkaa omatunto kolkuttaa?
Onko kiusaamisessa yhtään mitään järkeä?
Onko mukavaa, kun ajatat jonkun masennukseen kiusaamisellasi?

Kiusaamisesta ei pääse pakoon, joten on vaan hyväksyttävä se, että joillekkin ihmisille ei mene päähän se että pitäisivät turpansa kiinni jos ei jokin asia miellytä.
En väitä etten itse olisi arvostellut tai joutunut arvosteltavaksi.
Oli pakko päästä purkamaan asia jonnekkin, kiitos ja kumarrus jos jaksoitte lukea, tulkaa vaan rohkeesti arvostelemaan jos joku tässä ei nyt miellyttäny sua!




Jokainen elää omaa elämäänsä, ei sitä kannata sotkea! 
Joskus se vielä kostaantuu kiusaajille.

Ja miettikää kysymyksiä ;I

Ja katsokaa tämä video! Järkeviä sanoja tähän aiheeseen (:




sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

closure

Latasin tossa eilen kuvanmuokkausohjelma Xiu Xiun. Se on todella hyvä. Mutta se on vain kiinaksi, mutta onneksi ei tarvitse osata sitä lainkaan (:

Innostuin muokkailemaan paljon kuvia ~~ En jaksa laittaa ennen-jälkeen kuvia sooooorry :c










Ja värjäsin tosiaan hiuksetkin, tuolla välissähän se kuva pilkottaa~~ Ei ole siis kokonaan pinkit, vaikka kuva antaa olettaa.

Tosiaan, 2 postauksen päässä olisi 100 täytettynä, joten mitä teen 100 kunniaks? Any ideas?